Erilaiset-projektin tarinoiden kautta kehitysvammaisten lasten ja nuorten oma ääni tulee vahvemmaksi. He saavat aktiivisen toimijan roolin omassa elämässään ja pääsevät osaksi laajempaa yhteiskuntaa.
Nähdyksi, kuulluksi ja kunnioitetuksi tulemisen tunne on meille kaikille tärkeää. Haluamme kuulua joukkoon. Myös vammaiset lapset kokevat näin.
Erilaiset –projekti tarjoaa vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen tilan, jossa he voivat tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin he ovat.
Vammaisen lapsen ei tarvitse muuttua tai kuntoutua erilaiseksi tullakseen hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Hänen ei tarvitse kokea painetta muuttua.
Projektissa mukana olevat perheet avaavat rohkeasti ovensa, arkensa ja kokemuksensa meille. Tarinoissa vammainen lapsi on arvokas ja näkyvä juuri sellaisenaan. Tämä on tavoite, jota kohti myös opettajien ja ammattikasvattajien on suunnattava.
Vammaisen lapsen ei tarvitse muuttua tai kuntoutua erilaiseksi tullakseen hyväksytyksi ja ymmärretyksi. Hänen ei tarvitse kokea painetta muuttua. Jotta opimme elämään yhdessä, meidän täytyy muuttua yhteiskuntana.
Meidän ammattikasvattajien täytyykin löytää työhömme toimintamalleja, joiden avulla vammaisilla lapsilla on mahdollisuus osallistua. Samalla kaikki lapset oppivat toimimaan yhdessä vammaisten henkilöiden kanssa. Yhtä tärkeää kuin vammaisen lapsen ja nuoren oppimisesta huolehtiminen on kasvatusvelvollisuus muita lapsia ja nuoria kohtaan. Lapsilla pitää olla tilaisuus oppia elämään yhdessä sosiaalisilta ja fyysisiltä piirteiltään ja taidoiltaan erilaisten ihmisten kanssa.
Usein sekä opettaja että oppilaat tarvitsevat apua ennakkoluulojen selättämisessä.
Tiedämme kokemuksesta, että tämä taito vaatii harjoittelua. Inkluusio, yhdessä elämisen taito ei synny luonnostaan. Opettajan ja kasvattajan rooli on hyvin merkittävä siinä. Kasvattajan täytyy tietoisesti ja suunnitelmallisesti ohjata ja tukea oppilasryhmää yhteiseen toimintaan. Vammaiset lapset tarvitsevat apua vertaisryhmään liittymisessä ja vertaisryhmä tarvitsee apua toimintamallien luomisessa. Usein sekä opettaja että oppilaat tarvitsevat apua ennakkoluulojen selättämisessä.
Useilla opettajilla ja opettajaksi opiskelevilla ei ole omaa kokemusta inklusiivisessa koulussa oppimisesta ja elämisestä. Erilaiset –tarinoiden kautta on mahdollista pohtia omaa asennoitumistaan, opettajuuttaan ja koululaitosta myös vammaisen lapsen näkökulmasta.
Erilaiset-projekti ei keskity pelkästään vammaiseen lapseen vaan tarkastelee yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Tarinoiden kautta kehitysvammaisten lasten ja nuorten oma ääni tulee vahvemmaksi. He saavat aktiivisen toimijan roolin omassa elämässään ja pääsevät osaksi laajempaa yhteiskuntaa.
Näin vältytään stereotypioilta, joihin toisinaan sorrutaan, kun vammaisten ihmisten elämää tarkastellaan ulkopuolelta. Stereotypioissa voi toistua sankarivammaisen stereotypia. Vammainen ihminen saatetaan nähdä myös säälin tai hyväntekeväisyyden kohteena.
Erilaiset -projektissa taide ja tiede yhdistyy arjen tarinoiden kautta. Ymmärrys lisääntyy ja muuttuu toiminnaksi.
Johanna Lampinen
Kirjoittaja on erityisluokanopettaja ja ihmisoikeuskouluttaja. Hän opettaa etiikkaan, globaalikasvatukseen, inklusiiviseen opetukseen sekä ihmisen kehittymiseen liittyviä kursseja opettajaksi opiskeleville Oulun yliopistossa sekä työstää ihmisoikeuskasvatukseen liittyvää väitöskirjaa. Aiemmin hän on työskennellyt Ihmisoikeusliitossa kouluttajana ja erityisluokanopettajana. Hän on toiminut myös erilaisissa kehitysyhteistyötehtävissä.