TEKSTI EVELIINA TALVITIE KUVAT JYRI PITKÄNEN
Meidän piti oikeastaan olla tähän aikaan Iranissa, mutta matkamme peruuntui. Iranilainen yhteyshenkilömme oli sitä mieltä, että matkustaminen olisi kansannousua ennakoivan tilanteen takia vaarallista paitsi meille myös niille perheille, joita tapaisimme Erilaiset- projektiin liittyen.
Emme siis lähteneet Teheraniin vaan Ateenaan, josta ystävämme järjesti meille asuinsijaksi edullisen ullakkohuoneen.
Ateenassa on talvi ja ullakkohuoneessamme kamiina, jonka lämpö on katoavaista. Eteläeurooppalainen kylmyys tunkeutuu aivan eri tavalla ytimiin kuin pohjoismaalainen vaikka ei olla lähelläkään pakkasen puolta. Kun pääsee kylmän yön jälkeen lämmitettyyn huoneeseen, poskipäät ovat tulessa ja veri kiertää sormenpäissä kuin ensimmäistä kertaa elämässä. Kadulla kävellessään hakeutuu ahnaasti auringon haaleaan paisteeseen.
Onhan se erityistä käyskennellä kaupungissa, jossa on ollut asutusta jo seitsemän tuhatta vuotta sitten ja jonka keskellä kohoaa Zeuksen tyttären Pallas Athenen kulttipaikka Akropolis.
Meillä on Kalevala. Näillä on Ilias ja Odysseia. Olen tainnut jälkimmäiseen tutustua paremmin. Yrittänyt jopa kahlata läpi James Joycen Odysseusta huonolla menestyksellä.
Ateenassa asuu melkein viisi miljoonaa ihmistä ja tuntuu siltä että kuusi miljoonaa autoa. Yhtään polkupyörää ei ole osunut silmään.
Ateenassa on kerjäläisiä katujen varsilla. Maahanmuuttajaäitejä lapsineen, vanhuksia, historian opettajien näköisiä miehiä. Ainakin yksi katukivetyksellä rahaa kerjännyt mies näytti historianopettajalta. Tai historianopettajalta, joka on kirjoitettu 1900-luvun alkuvuosille sijoittuvaan romaaniin. Hänellä oli tyylikkäät silmälasit, kauluspaita, neule ja hyvin hoidetut nahkakengät. Joku nainen antoi miehelle rahan sijasta suvlakin ja se näytti maistuvan hyvin.
Kreikan julkinen velka on paisunut yli 180 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Talouskriisi on tuhonnut tai ainakin kurjistanut monien elämää.
Ateenassa on paljon koulutettuja ihmisiä, jotka tekevät kahta työtä, mutta joille toimeentulo tekee siitäkin huolimatta tiukkaa. Tämän meille havainnollisti Marina, joka toimii päivisin insinöörikoulutustaan vastaavassa työssä ja iltaisin tarjoilee tavernassa.
Vaikeuksilla on monet kasvot. Autististen lasten hoitotyötä tekevällä Chrissoulalla on edelleen saamatta kahdeksan kuukauden palkka eikä hän juuri elättele toivoa maksusta.
Ateena on kuin Punkin Disneyland. En ole missään kaupungissa nähnyt niin paljon graffiteja kuin täällä. Seinämaalauksia on kaiketi aina ollut mutta talouskriisin jälkeen ne ovat ottaneet kaupungissa vallan. Erityisesti kaupungin koillislaidalla Exarchiassa, jossa kyynelkaasu ei ole harvinainen kemikaali, koska aktivistit ja poliisit ottavat siellä edelleen viikoittain yhteen. Yhdellä seinällä on kuva teini-ikäisestä Alexandrosista, joka sai surmansa vuonna 2008 poliisin luodista. Tapauksen jälkeen useat sadat nuoret alkoivat hyökkäillä poliisien kimppuun, hajottaa kauppojen ikkunoita ja sytyttää autoja ja roskakoreja tuleen eri puolilla Kreikkaa.
Exarchia saattaa siis olla levoton mutta se on myös tunnelmallinen kaupunginosa, jossa toimii lukemattomia kirjakauppoja. Ja käsityöläisiä jotka korjaavat kirjoja. Yksi heistä on Thaleia Michelak, joka on harjoittanut ammattiaan samassa tilassa 18 vuotta. Monet hänen korjaamistaan kirjoista vaikuttavat taideteoksilta.
Ateenassa on hyvää ruokaa ja elämää joka paikassa koko ajan. Kaikenlaista elämää. Yhtenä aamupäivänä näimme hässäkän, jonka päätteeksi kovaa ja nopeasti huutanut mies talutettiin käsiraudoissa poliisiautoon.
Ateenassa on kauppahalli, jossa myydään pelkkää lihaa. Ateenassa on hedelmätoreja, joiden alhainen hintataso pitää köyhemmät kansanosat leivässä kiinni. Ateenassa asiakkaat polttavat edelleen savukkeita kahviloissa ja ravintoloissa. Ateenassa on eläinkauppoja, joissa myydään puluja. Ateenassa on ystävällisiä, auttavaisia ihmisiä, kauniita kenkiä ja tarjolla kuumia kastanjoita katukojuissa.
Tämä on ihmeellinen kaupunki. Ja maa. Toivottavasti se nousee pian jaloilleen. EU suunnittelee helpottavansa Kreikan velkataakkaa kolmessa eri vaiheessa: heti, muutaman vuoden päästä ja pitkällä aikavälillä. Kiivaimmin velkahelpotuksia on ajanut Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Tiukimmin niitä vastustaneiden joukossa on ollut Suomi.
Tuntuu tärkeältä, että suomalainen ja kansainvälinen projektimme Erilaiset vierailee myös Kreikassa.