-En osaa sanoa itseäni maailmankansalaiseksi, mutta kaipa se on jotain siihen suuntaan, elokuvaohjaaja Juan Reina toteaa Nairobin Art Caféssa.
Muun muassa Takaisin pintaan – elokuvastaan tunnettu Reina syntyi ja vietti nuoruusvuotensa Suomessa. Suomalaisen äidin ja espanjalaisen isän poika erottui nimensä takia massasta 1980-luvulla Helsingin Malminkartanossa. Varsinaisia maahanmuuttajataustaisia koulun 400 oppilaan joukossa oli kaksi – molemmat vietnamilaisia.
-Ei minua varsinaisesti koskaan kiusattu. Futis- ja jääkiekkokaverit kyllä huutelivat makarooniksi ja mustalaiseksi, mutta se oli sellaista poikien huumoria. Totuin siihen, että olen erilainen.
Reina lähti opiskelemaan elokuvaa Walesiiin. Sittemmin hän on asunut muun muassa Nairobissa, Barcelonassa ja Lontoossa.
Työprojekti vei Keniaan vuonna 2005. Vuodesta 2012 lähtien vakituinen osoite on ollut Suomessa.
Reina perheineen käy Keniassa joka vuosi: Nairobissa, jossa sosiaalinen elämä on Reinan mukaan iloisempaa ja monipuolisempaa kuin Suomessa mutta myös Kenian maaseudulla, jossa vaimon suvulla on pienehkö tee- ja kahviplantaasi.
Reina onkin pitkään haaveillut perustavansa Helsinkiin Kenia-kahvilan.
Mikä ettei. Kyllä ne Kallion hipsterit sellaiseen varmasti mieltyisivät.
-Ei minulla ole oikeastaan kotimaata, mutta viime vuosina suhde Suomeen on muuttunut syvemmäksi, Reina pohtii.
Hän selittää kansallisen identiteettinsä monimutkaisuutta siten, että Suomessa hän tuntee olevansa enemmän espanjalainen ja Espanjassa suomalainen.
Nyt kuitenkin istumme smoothiella Nairobin Westlandissä sijaitsevan Westgate -kauppakeskuksen Art Cafessa. Samaisessa kauppakeskuksessa tapahtui vuonna 2013 terroristihyökkäys, jossa kuoli kymmeniä ihmisiä ja haavoittui yli sata.
Ihan kuin käytävillä edelleen leijuisi pientä kauhua. Varotoimenpiteissä on erityistä tiukkuutta. Vartijat vaativat nähdä Jyrin kamerasta, mitä kuvia hän on ottanut. Jyri selittää, ettei vielä ehtinyt ottaa. Vaikka ehtikin. Ja näyttää sitten jotain vanhempia kuvia.
Reina myöntää, ettei Nairobi ole mukava kaupunki, mutta korostaa että jo muutaman kymmenen kilometrin päässä Nairobista Kenian kauneus avautuu aivan toisella tavalla.
Itä-Afrikka on muutenkin tullut kolutuksi. Ruanda, Sudan, Uganda, Somalia, Etiopia.
-Turvallisinta on Ruandassa. Siellä pystyy iltaisinkin kävelemään ilman pelkoa.
Pahinta pelkoa hän kertoo kokeneensa kuvausmatkalla vuonna 2011 Etelä-Sudanissa, jossa Reina ryhmineen kuvasi dokumenttia maan itsenäistymisestä ja joutui keskelle taistelua. Aika pian selvisi, että monet alueella turvamiehinä työskentelevät länsimaiset entiset sotilaat ovat huumepäissään riehuvia umpihulluja, jotka uhoavat ja sekoilevat prostituoitujen kanssa.
-Sieltä halusi vaan mahdollisimman nopeasti pois.
Reina varoittelee meitä useaan otteeseen myös Nairobin vaaroista. Ryöstetyksi tulemisen mahdollisuudesta. Kaoottisesta liikenteestä.
Hän itse joutui auto-onnettomuuteen kuusi vuotta sitten. Muistona ovat syvät arvet käsivarressa ja ihon alle leikatut metallikappaleet.
Varsinaisesta onnettomuudesta Reina ei muista paljoakaan. Vain muutaman väläyksen siitä, miten häntä kannettiin ambulanssiin ja miten hän mietti, missä samassa autossa matkustanut vaimo on.
Sairaalassa hän makasi viikkoja. Kivut olivat järjettömiä. Morfiinin vaikutus kesti muutaman tunnin. Päivät kuluivat kelloa tuijotellessa ja kivun palaamista odotellessa.
-Muistan myös jossain vaiheessa miettineeni, että haluan kuolla mieluimmin kuin jäädä muiden riesaksi.
Reinan puhelin soi. Puhelu on selvästi kotijoukoilta.
-Nyt minun pitää lähteä, koska pienin tyttäristäni on heräämässä päiväunilta. Haluaisitteko tulla meille syömään?
Ja mehän halutaan.