Joytown

En ole ihan varma siitä, kuka Mr. Moi on. Ensin olin siinä käsityksessä, että hän jollain tavalla johtaa Thikan kylässä sijaitsevaa Joytownin koulua, jonne olemme menossa.

Ei se olekaan niin.

Mutta kaikki Thikassa kuulemma tuntevat Mr. Moin ja Mr. Moi tuntee kaikki sellaiset ihmiset, joiden tuntemisesta on jotain hyötyä.

Thika sijaitsee reilun 40 kilometrin päässä Nairobista. Kylä tunnetaan ennen muuta Del Monte-säilykeananaksistaan.

joytown1A1A1147

Mr. Moi saapuu tapaamiseemme nuoren naisen seurassa. Hänet esitellään Hadidja Aliksi. Hadidja kertoo vaivoin erottuvalla äänellä opiskelevansa projektinhallintaa paikallisessa koulussa.

Mr Moi on sitä mieltä, että Hadidjasta on meille apua. Kun lähdemme kohti Pelastusarmeijan ylläpitämää Joytownin koulua, Hadidja tarjoutuu kantamaan kamerajalustaa ja huolehtii, että minä en unohda aurinkolasejani kuppilaan.

joytown1A1A1033

Koululla meidät ohjataan rehtori Leah Kamonyen pakeille. Oppaanamme koko viikon toiminut Allan mainitsee Mr. Moin ja rehtorin kasvoilla käy tunnistamisen väläys. Selitämme, mitä olemme tekemässä. Rehtori kutsuu huoneeseen opettaja Mereh Imein, joka liikkuu kainalosauvojen avulla.

Esittelemme projektin uudestaan.

-Vaikuttaa hienolta hankkeelta, mutta mitä projektiin mukaan lähtevät lapset perheineen saavat, Mereih kysyy tiukasti.

Kerromme kohtaamisista, kehitysvammaisille lapsille tarjoamastamme tilasta, tavoitteestamme tehdä heidät näkyviksi sekä hankkeen ihmisoikeuskasvatuksellisista päämääristä.

joytown1A1A1013

Mereih nyökyttää muutaman kerran. Rehtori toteaa, ettei Joytown Secondary School taida kuitenkaan olla aivan oikea paikka projektimme kannalta, koska koulun oppilaat ovat liikuntavammaisia. Mereih mainitsee niin ikään Thikassa sijaitsevan St. Patrickin koulun, joka on ”Special School for Mentally Challenged” ja joka todennäköisesti on se, mitä etsimme.

Kun näytämme hankkeemme verkkosivustoa, Mereih innostuu.

-Tämähän on positiivinen ja tasokas projekti.

Sekä rehtori että opettaja molemmat nyökyttelevät jo huomattavasti vahvemmin.

Mereih haluaa näyttää meille koulua. Seuraamme häntä pihan poikki. Siellä täällä pitkin nurmikenttää nousee kylttejä, joihin oppilaat ovat maalanneet viisauksia.

Toiset niistä istuvat omaan mielenmaisemaan erityisen hyvin:

If you want to lead. Read.

It’s better to be alone than to be in bad company.

Lopulta Mereih kutsuu meidät seuraamaan oppituntiaan.

Hämärässä ja hiljaisessa luokkahuoneessa istuu parikymmentä lasta. He tervehtivät yhteen ääneen ja vaikuttavat ilahtuvan tulostamme. Opettaja aloittaa tunnin ja käy ravistamassa yhden oppilaan olkapäätä. Poika nostaa päänsä pöllämystyneenä. Kaikki nauravat. Ei ole siis ensimmäinen kerta, kun hänen unensa katkaistaan.

joytown1A1A0911

-Tämän luokan oppilaat ovat kaikki harvinaisen teräviä, Mereih toteaa hyvästellessämme. Hänen äänessään on ylpeyttä. Mereih on selvästi löytänyt kutsumuksensa.

Hurautamme toiveikkaina muutaman kilometrin päässä sijaitsevan St. Patrickin koulun pihaan. Ympärillämme on hetkessä kymmenien nauravien lasten muuri. Sellainen, jonka on nähnyt lukemattomissa järjestöjen julisteissa.

-Muzungu, muzungu, ulkomaalainen ulkomaalainen nämä tyypit huutelevat ja läimivät pienillä kämmenillään ylävitosia.

Etsiydymme koulun rehtorin huoneeseen. Kaikki sujuu jo rutiinilla. Allan esittelee meidät, Hadidja istuu nurkassa puristaen sylisään ruttuista aurinkohattuani, kamerajalusta jaloissaan.

Kerromme projektistamme. Rehtori nyökyttelee,

-Kuulostaa hyvältä, mutta teidän on parasta mennä St. Patrickin erityiskouluun. Tämä on St Patrick Primary School.

joytown1A1A1044

Rehtori osoittaa ikkunasta tien toisella puolella näkyvää metalliporttia.

Kiiteltyämme puolin ja toisin tallustamme hänen osoittamaansa suuntaan. Portti avautuu ennen kuin ehdimme koputella. Vastassamme on rehtori Peter N. Ngugi, joka johdattaa meidät pihan poikki. Joka puolella on nauravia, meluisia, siniseen koulu-uniformuun pukeutuneita lapsia, enimmäkseen poikia.

Kaikki haluavat halata, kätellä, kosketella. Yksi pojista painaa päänsä olkapäätäni vasten eikä päästä millään irti. Hänen nenänsä vuotaa rempseästi pitkin farkkutakkini rinnuksia.

Pääsemme rehtorin huoneeseen. Alan esittelee meidät. Hadidja hoitaa tehtäväänsä tunnollisesti ja istuu vieressämme kamerajalustan kanssa.

joytown1A1A1050

Esittelemme projektimme.

-I am Eveliina Talvitie. I´m a writer and this is Jyri Pitkänen who is a photographer. We are working together with this project The Different Ones.

Rehtori nyökyttelee. Tämä kuulostaa kyllä hyvältä mutta teidän pitää ensin mennä Thikan Ministry of Educationiin ja pyytää sieltä kirje.

-Meillä on tämä protokolla. Sitä on noudatettava.

Hurautamme kyseisen viraston pihaan. Muutamien ulko-ovilta käännyttelyjen jälkeen löydämme oikean pömpelin, jossa meille kerrotaan, että henkilö, joka vastaa asiastamme – Mrs. Grace de Njoro – on kentällä ja palaa neljältä.

joytown1A1A1053

Kello on kolme. Yksi vaivainen tunti siis. Nukuttaa. Janottaa. Pitkästyttää. Hikoiluttaa. Miksi hiukseni ja silmäni ovat täynnä hiekkaa.

Lueskelen ilmoitustaululle kiinnitettyjä papereita. Thika High Schooliin ollaan integroimassa alueen sokeita oppilaita, jotka ovat aiemmin opiskelleet omissa kouluissaan. Joku ilmoittaa antavansa englannin tunteja. Tekstissä on mahtava määrä kirjoitusvirheitä.

Grace saapuu puoli kuuden maissa. Tiukan näköinen daami, joka kutsuu meidät käytävän perällä sijaitsevaan huoneeseensa.

Allan esittelee suomalaiset vieraansa. Hän mainitsee Mr Moin ja Mrs. Grace kohottaa kulmakarvojaan tunnistamisen merkiksi. Hadidja huolehtii edelleen kamerajalustasta. Retkueeseemme on liittynyt Allanin serkku, joka on palomies. En ihan tiedä miksi hän on mukana, mutta hän on erinomaisen hyväntuulinen mies.

Esittelemme projektimme. Mrs. Grace kuuntelee ja lueskelee Suomesta saamiamme suosituskirjeitä.

joytown1A1A1146

-Kyllä kyllä. Hyvältä tämä kaikki kuulostaa. Mutta en voi antaa teille lupaa ennen kuin pyydätte kirjeen opetusministeriön päämajasta Nairobista. Ymmärrättehän. Lapset ovat ministeriön omaisuutta yhtä lailla kuin he ovat vanhempiensa. Tämä on pelkkä muodollisuus, mutta hankkikaa kirje, tuokaa se minulle ja kaikki on kunnossa.

Living in limbo.

Palaamme Nairobiin. Illalla syömme etiopialaisessa ravintolassa. Vahvasti pöllyssä oleva ravintolan omistaja tulee kertomaan siitä, miten hänen työntekijänsä eivät osaa hommaansa.

Jyri luulee rullalle käärittyjä leipiä käsipyyhkeiksi.

Allan nauraa ja nauraa.