-Go away and never come back, Daniel osoittaa ulko-ovea pikkuveljelleen Benjaminille, joka virnuilee ja vastaa jotain härnäävää.
Näiden kahden nuorimmaisen välillä tällainen on tavallista. Tökkivät toisiaan ja härnäävät.
Isoveli Nikolaos pysyttelee ulkopuolella. Hän on osallistunut paljon Danielin hoitamiseen, mutta ei halua tämän kanssa julkisille paikoille. On kiusallista, kun Daniel osoittelee sormella ja huutelee ihmisten perään mitä sattuu.
Toisaalta Daniel on isoveljelle tärkeä. Tyttöystävässäkin vaikutuksen teki se, että tämä otti Danielin alusta asti täysin mutkattomasti. Nikolaos ei voisi ihastua tyttöön, joka ei hyväksyisi hänen erilaista veljeään.
Niina-äiti on ylpeä pojistaan. Hän arvioi, että sekä Benjamin että Nikolaos kykenevät käsittelemään erilaisuutta toisella tavalla kuin keskivertoihmiset. Daniel on kasvattanut heissä henkistä pääomaa.
Daniel käy joka lauantai äidin kanssa metroajelulle. Mikä tahansa metrojuna ei käy. On olemassa vanhempia metroja ja uudempia malleja. Daniel menee vain vanhempaan. Junan viimeiseen vaunuosastoon. Perimmäiseen penkkiin. Ikkunan puolelle. Äiti istuu vieressä. Daniel on suunnitellut etukäteen, millä metroasemalla jäädään pois. Tänään jäädään Rautatieasemalla. Ensi viikolla on vuorossa Hakaniemi.
Metroajelun jälkeen mennään Mäkkäriin. Daniel rakastaa Mäkkäriä. Aika vanhaksi asti Daniel söi pelkkiä juustonaksuja. Sitten hän rupesi syömään ruskeaa spagettia ja Barilla -oliivikastiketta. Ei mitään muuta. Eikä varsinkaan mitään vihreää.
Jälkiruokajäätelöä syödessään Daniel naputtaa tuskissaan sormellaan otsaansa, jonne on kulkeutunut kylmä tunne. Jotkut ihmisistä tuijottavat.
Niina ei häiriinny juuri mistään. Hän korostaa, ettei ole suinkaan syntynyt lehmänhermoisena. Daniel on kasvattanut hänelle sellaiset. Kaikki suhteutuu Danieliin ja Danieliin verrattuna suurin osa asioista on helppoja.
Kun Danielille aikoinaan saatiin diagnoosi, se oli toisaalta helpotus, toisaalta kuin pieni kuolema. Daniel ei koskaan parane. Hänestä pitää huolehtia koko loppuelämä.
Niinalle on tapana kertoa Danielin autismista ihmisille mahdollisimman nopeasti ja suoraan. Hänelle itselleen Daniel on kuitenkin ennen kaikkea erityinen poika.
-Nyt Jyri ja Eveliina ovat lähdössä, Niina sanoo pojalleen, joka hivelee keskittyneesti tablettia.
Daniel tarttuu minua käsistä ja ryhtyy tunnustelmaan sormenpäitä. Tätä jatkuu merkittävän pitkään.
Sitten hän nostaa katseen, irrottaa otteen, katsoo suoraan silmiin ja sanoo hymyillen: Hyvää matkaa ja kaikkea hyvää.
Se on ihan erityisen levollinen hetki.