Elisa lähestyy meitä työntäen lastenvaunuja, joihin viisivuotias Armi juuri ja juuri vielä mahtuu. Armi on ollut pois päiväkodista koska tuli edellisenä iltana kipeäksi. Elisa arveli, että raitis ulkoilma auttaisi Armia nukkumaan.
Kävelemme yhdessä tamperelaisperheen kotitalolle, jonka pihassa Armin veli Osmo leikkii. Hän istuu punaisen muovitraktorin satulassa ja tuuppii traktoria eteenpäin keskittyneen näköisenä, mutta luovuttaa sen heti isosiskolleen kun tämä pyytää.
Osmo on muutaman vuoden Armia nuorempi, mutta käyttäytyy isoveljen tavoin. Pyrkii auttamaan.
Elisa -äiti kertoo, että Downin syndrooma todettiin Armilla heti syntymän yhteydessä. Hän myöntää, ettei sellainen mahdollisuus oikein edes ollut käynyt mielessä. Vammaisuus oli kaiken kaikkiaan Elisalle uusi asia.
Armilla todettiin jo syntymän yhteydessä reikä sydämen kammion väliseinässä. Leikkaukseen Armi pääsi ollessaan puolen vuoden ikäinen. Kun Teemu-isä operaation jälkeen soitti kirurgille, hänestä tuntui siltä kuin olisi puhunut autokorjaajan kanssa. Armilla oli osa rikki ja nyt se on korjattu. Se oli selkeää. Rauhoittavaa.
Leikkauksen jälkeen Armissa tapahtui selkeä muutos parempaan. Hengitys kulki vaivattomasti eikä enää väsyttänyt.
Tämän perheen kanssa on helppo jutella. He kertovat avoimesti sekä niistä asioista, jotka tuottavat iloa että niistä asioista jotka ovat raskaita.
Armi ei osaa muutamia sanoja lukuun ottamatta puhua, mutta ymmärtää kyllä täysin toisten puhetta ja on oppinut päiväkodissa viittomaan. Niitä hän sitten opettaa vanhemmilleen kotona.
Elisa myöntää, että elämä voisi olla helpompaakin. Teemun mukaan haastavinta on se, että erityislapsen kanssa pitää olla koko ajan erityisen varuillaan.
-Mutta onhan Armi ollut tavallaan helppo. Iloinen ja positiivinen, Elisa toteaa ja juoksee tytön perään kun tämä on ehtinyt livahtamaan pihan pensaiden taakse.
Leikkien jälkeen Armi ottaa päiväunet