Retkue

Pieni asuntoauto. Neljä ihmistä. Ei tietenkään juoksevaa vettä eikä vessaa. Ainoastaan talouspaperia, lapio ja reipas mieli. Sopeutumiskyky kehittyy. Oppii välttämään äkkinäisiä liikkeitä, kutistamaan olemustaan.

Olemme ristineet Jameksella matkaavan ryhmämme retkueeksi. Yhteisen retken piti kestää viikonlopun yli. Syystä ja toisesta reissu on kuitenkin venynyt aika lailla.

Olemme edenneet Suomen ja Venäjän rajalle. Värtsilään. Kylään, jossa auton bensatankki käydään täyttämässä rajan takana.

Saapuessamme Värtsilässä vietetään parhaillaan vuosittaista kyläjuhlaa. Ihmiset ovat kerääntyneet vanhan kunnantalon piha-alueelle. Yksi juhlan huipennuksista on perinteinen kyykkäkilpailu, jossa Värtsilän joukkueen vastustaja on Tikkala.

Jokaisessa kylässähän on se kaikkien tuntema puuhamies. Värtsilän puuhamies on Tikan Oiva, joka juontaa kisaa, selostaa ja järjestää niin touhukkaana että nailonpaita on hiessä. Kun Oivalta tiedustelee, mihin asuntoauton voisi parkkeerata, hän tarjoaa oman mökkinsä pihaa.

On kaupunkilaista romantisointia ajatella, että tällaista se sitten on maalla. Yhteisöllistä. Ihmiset auttavat toisiaan. Mutta ei sellaista ajatusta voi estää. Se tunkee väkisin mieleen.

Juhlaan on saapunut myös Eija Majuri-Kontiainen, joka toimii Tohmajärven sosiaali- ja terveyspalveluissa sosiaalityöntekijänä. Hän esittelee minut tyttärelleen, joka on juuri aloittanut työt kehitysvammaisten nuorten avustajana.

-Työ tuntui heti ihan oikealta miulle. Uskon, että siitä on apua että mie oon niin kärsivällinen, nuori nainen kertoo innostuneena.

Matkalla Oivan plantaasille pysähdymme Jyrin ehdotuksesta 84-vuotiaan Irjan luona. Irja päivittelee vuolaasti nähdessään miehen, joka lapsena asui paikkakunnalla.

Pastori Pitkäsen poika.

vartsila-8273

-Jyrikö se siinä. Voi että. Mie muistan siut niin hyvin. Olit Pitkäsen lapsista se miun suosikki.

Irjan naama on yhtä hymyä.

Alan päästä jyvälle näiden itärajalla asuvien ihmisten tarinankertomisen perinteestä. Irja kertoo rakkaan sisarensa kuolemasta ja siitä, miten veli vuosia sitten hukkui järven jäihin. Hän kertoo avoimesti myös nuoruuden kihlatustaan ja kihlauksen purkautumisesta. Irja valitsi perheensä avioliiton sijasta.

-Ihan hyvä mies se oli. Vähän ehkä puhumaton kyllä. En mie osaa muuta kertoa.

Emme pääse eteenpäin ennenkuin olemme juoneet kahvia, syöneet karjalanpiirakoita ja laulaneet virren, joka oli kuolleen sisaren lempivirsi.

Oivan kotipaikka joen rannalla on huikean kaunis. Veteen pulahtaessaan tuntee sukeltavansa kansallisromanttiseen maalaukseen.

Oiva asuu talossa yksin. Hänen vaimonsa on kuollut muutama vuosi sitten. Oiva hoiti sairaasta vaimoaan loppuun asti samaisessa talossa, joka on kyllä soma mutta jossa ei ole edes sisävessaa.

Tässä talossa ei saunan jälkeen juoda kaljaa vaan kahvia. Nukkumaan mennessä korvissa soi virsi, jossa on loputtoman monta säkeistöä.

Tarinankertojien ja veisaajien valtakunta.