Reportaasi

Heräämme siihen, että lokit kirkuvat jotenkin epätavallisen kimeästi. James on parkkeerattu reposaarelaisen Merry Munk-pubin pihaan, metrin päähän meren rannasta. Tuulee vimmatusti – ainakin 20 metriä sekunnissa ja ranta on täynnä onkijoita. He seisovat selkä päin asuntoautoon, mutta selät antavat ymmärtää, että auto on onkijoiden alueella.

Tällaisella reissulla esiin alkaa väkisinkin pönkiä pintaan reportaasintekijä. Siksi olemme tässä ja seuraavaksi ties missä.

-Miten me oltiin niin hölmöjä, että asetuttiin ongintakilpailun keskelle, Jyri tuskailee.

Ei se nyt niin hölmöä ollut. Paikan omistaja – teologian maisteri Maija Munkki – antoi edellisenä iltana luvan yöpyä siinä. Lupa heltisi liukkaasti, kun lähetimme terveisiä Mika Rätöltä.

reposaari-2334

-Mika on niin hieno tyyppi. Ja elokuvan tekeminen on merkinnyt tosi paljon Reposaarelle, Maija Munkki kertoi ja asetti eteemme messevät purilaiset.

Sekin on varmasti merkinnyt Reposaarelle paljon, että Munkin perhe päätti palata Lontoosta Suomeen, miehen synnyinsijoille ja perustaa pubin. Merry Munkista on tullut erittäin suosittu.

Suosittelijamme Mika Rättö onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Musiikki on ollut Rätön pääasiallinen laji, mutta vuosien myötä repertuaari on laajentunut. Lastenkirjoja, näytelmiä, kolumneja.

Ja nyt kokopitkä elokuva. Samurai Rauni Reposaarelainen. Olemme edellisenä iltana tavanneet Rätön Porin keskustassa. Kiertokadun ja Presidentinpuistokadun välissä sijaitsevassa puistossa. Siellä Rättö venyi näyttäviin soturityyppisiin jooga-asentoihin kuvausta varten. Samuraimiekka sojotti.reposaari-2

Rättö sai samuraivaihteen helposti päälle. Se on ymmärrettävää sillä elokuvan tekemiseen meni neljä vuotta.

Rättö kertoi, että elokuvaa tehtiin perse edellä puuhun –metodilla. Kaikki piti opetella tekemisen ohessa.

-Päämääränä oli se, että elokuva saadaan valmiiksi, Rättö summasi puiston vieressä sijaitsevassa kodissaan, jossa hän tarjosi meille teetä.

Rättö on sataprosenttisen porilainen. Pori on Rätössä ja Rättö Porissa. Mikään muu elämisen tapa ei tulisi kysymykseen.

Mutta nyt ollaan Reposaaressa. Paikassa, johon Rättö halusi ankkuroida elokuvansa. Selkämeren ulapalla. Kylässä, joka on oikeastaan Porin kaupunginosa, mutta porilaisiksi reposaarelaiset eivät tunnustaudu.

Pöngimme ulos autosta. Pujahtelemme onkijoiden ohi ja yritämme olla häiritsemättä heidän keskittymistään. Vanhalla kansakoululla meitä odottaa mielenkiintoinen porukka. Topi Henriksson. Hannu Hakala. Taisto Kartastenpää. Tarmo Lindroos.

Kuulemme, että Reposaaren jonkinlainen slogan on: Vaik kui kaukan ja iha outoi ihmisii.

reposaari-2162

Miehet ovat kaikki olleet mukana avustamassa Samurai Rauni Reposaarelainen -elokuvaa. Kaiken kaikkiaan avustajia elokuvassa oli kaksi sataa. Kylän asukkaat sitoutuivat täysillä. Miehet kertovat, että intoa selittää paitsi yhteisöllisyys myös tulisieluisuus. Jääräpäinen rapsööläisyys.

Saman päivän iltana päätämme ryhtyä ihan oikeiksi karavaanareiksi. Liittyä muiden karavaanareiden joukkoon ja yöpyä seuraavaksi Reposaasen Siikaranta Campingissä.

Siellä meidät toivottaa tervetulleeksi alueen pehtoorina toimiva herra Rosenlew.

-Olen ihan varmasti tämän alueen ainoa aatelinen, hän kertoo.

Siikarannan karavaanareista suurin osa ei ole sellaisia kulkijoita kuin me. He ovat asettaneet vaununsa kuin mökiksi meren rantaan. On kivipuutarha ja kukkaistutuksia. Ja merinäkymä, jota ei saisi ihan pikkurahalla.

Alueen takana nousevien kallioiden pinnassa on merimiesten rakkaudentunnustuksia aina 1800-luvulta asti.

Sellaisen kaivertamiseen on mennyt enemmän aikaa kuin tekstariin.