Pihalla

Matkustaminen on säätämistä, Matkatavaroiden, reittien, rahojen, vesipullojen, viisumien, kirjojen, kenkien, rokotusten raivostuttavaa, hermoja raastavaa ja vahvistavaa säätämistä. Jälkeen päin säätäminen sitten muuttuu reissuvihon kiehtovaksi mausteeksi.

Helsinki-Vantaa. Kolmen vartin odotus gatella, koska meitä ei saada ”kirjattua systeemiin”.

-Jostain syystä te olette stand by- tilassa. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan ennen. Mutta me saamme teidät kyllä mukaan. Tilaa kyllä on, toistelee Qatar Airwaysin virkailija viiden minuutin välein.

Ei se haittaa. Stand by-tilassa tässä ollaan joka tapauksessa.

Nairobissa on melko kuumaa vielä saavuttuamme puolen yön jälkeen. Me suomalaisethan aina spekuloimme lämpötilalla. Paljonko on lämpöasteita. Montako senttiä lunta. Montako metriä tuulta.

Täällä on vaan kuuma. Tai kylmä. Jälkimmäistä ehkä ennen muuta paikallisten mielestä.

Ensimmäinen päivä Nairobissa paljastaa sen, että joka paikassa tarkastetaan ihminen läpikotaisin. Laukut, reput, auton takatilat. Uudestaan ja uudestaan. Pankissa. Kauppakeskuksessa. Tässä kaupungissa ei voi luottaa. Täällä ei luoteta.

pihalla_a1a0152

Ensimmäinen päivä uudessa, erilaisessa paikassa on alistumista siihen, että tuntee itsensä idiootiksi. Valkonaamaiseksi, länsimaalaiseksi hölmöksi. Vaatteet, jotka pukee päälleen, näyttävät hölmöiltä. Kaikki mitä tekee, vaikuttaa epävarmalta.

Olemus huutaa kilometrien päähän, että katsokaa, me olemme ulkomaalaisia.

Mutta kyllä se tästä. Olo on onnellisen ymmärtämätön. Isäntämme Allan on kuitenkin erinomainen organisoija ja humoristi.

-Next stop Jokela, hän sanoo käynnistäessään auton supermarketin pihassa.

Allania naurattavat suomalaiset paikannimet. Hän on käynyt Suomessa useita kertoja. Maailma kylässä-festivaaleilla ja muutenkin. Hän on myös työskennellyt erilaisissa projekteissa Punaisen Ristin palveluksesssa – muun muassa Liberiassa Ebola-epidemian aikaan.

Allan kertoo ihailevansa suomalaista kierrättämisen kulttuuria, ihmetelleensä naapurin puhumattomuutta, käyvänsä aina saunassa ja vihtovansa, jos mahdollista. Jotkut suomalaisista ovat kuulemma olleet ihmeissään sitä, kun Alan on kätellyt jokaisen aamulla ja huikannut: ”Hyvää huomenta. Nukuitko hyvin.”

Jotain sellaista siinä asenteessa on, että ihan mahtavaa. Ajatelkaa, viime yöstäkin selvittiin. Vieläkin ollaan hengissä.

Pimeyden laskeuduttua kävelemme vielä läheiseen kauppaan. Katujen varrella erottuu siisteihin pinoihin aseteltujen hedelmien myyjiä, mies joka keittää avotulen äärellä mausteista ruokaa, puuseppiä sorvatun sänkyrivistön äärellä, muutama kulkukoira. Perussettiä joillekin.

Mukavaa olla ihan pihalla.