Kiss

Olen syntynyt Porissa, asunut Helsingissä, Leicesterissä, Turussa ja Rovaniemellä ja käynyt muun muassa New Yorkissa, Kuola Lumpurissa ja Roomassa mutta en koskaan Pohjois-Karjalassa. Tätä mietin, kun vaunumme valuu pitkin Tohmajärvellä sijaitsevan Kiihtelysvaaran kylänraittia.

Idea siitä, että olemme riippumattomia ja etsimme projektiimme osallistujia metodilla ”satunnainen” tarkoittaa sitä, että suunnitelmaa ei oikeastaan voi olla.

Kiihtelysvaaralla olemme lukemattomien puhelinsoittoketjujen päätteeksi. Joku tunsi jonkun joka tunsi jonkun joka tunsi jonkun joka tunsi Petran äidin Riitan, jolla on hämäävästi sama nimi kuin samalta alueelta kotoisin olevalla tunnetulla kansanedustajalla.

Ovella vastaan tulee nuori mies lippalakki päässä. Mietin, että jopas on Petralla nuori isä, mutta mies kertoo olevansa Petran veli.

Petra pöllähtää kuistille ja ohjaa vieraat sisään. Tältä tytöltä ei tarvitse kysyä mitään. Hän kertoo muutenkin.

-Aikaisemmin mie en jaksanut katsoa elokuvaa. Miulla ei vaan ollut kärsivällisyyttä, mutta nyt mie jo jaksan.

petra-8652Petra istahtaa olohuoneen lattialle. Puhetta pulppuaa ja se on täynnä tunnetta. Yksi asia vie toiseen.

-Mie rakastan mummia. Mummin tekemä vadelmakakku on niin hyvä, että mie melkein pyörryn. Kerran mie meinasin tipahtaa tuolilta, kun mie söin sitä. Se oli niin hyvää.

Petra rakastaa myös veljeään. Kutsuu rakkaaksi ja soittaa tälle monta kertaa päivässä. Ensimmäinen soitto tulee jo kahdeksan jälkeen, vaikka veli on kieltänyt soittamasta ennen yhtätoista.

Veli kuitenkin vastaa aina. Vähän se ärsyttää mutta silti hän vastaa.

Veli soittaa melankolista heviä bändissä. Petran mielestä se on rämpytystä.

-Kissiä mie rakastan. Mie kuuntelin sen I was Made for Loving You Baby heti ainakin tuhat kertaa.

Veli pyöräyttää silmiään tyylillä, joka paljastaa että tämä tapaus on selvästi syvämuistissa.

Petra rakasti myös kissaansa Pullaa.

-Pulla oli ihana ja sitten se kuoli. Mie mietin, että miksi Pulla. Miksi Pullan piti kuolla.

-Ootteko te niinkuin pariskunta. Mie haluaisin poikaystävän. Sellaisen joka rakastais minua ja hyväksyis minut.

Riitta-äiti kertoo, että hän on toisinaan huolissaan Petrasta. Siksi, että tyttö on niin kamalan avoin. Menee juttelemaan kaikille ja kaikkialla. Tämä pelottaa sen takia, että kaikki ihmiset eivät ole hyviä.

-Mutta kyllä Petra toisaalta osaa myös puolustaa itseään. Kun häntä koulussa kiusattiin, niin hän pisti tiukasti vastaan.

Isä kuvailee lyhyenlaisesti, että Petra on aina ollut vaativa lapsi.

Petralla on aiheeseen oma näkemys.

-Mie oon lievästi kehitysvammainen. En mie oo mikään friikki. Mutta on se silti ärsyttävää.

Petra hakee nukkensa ja ryhtyy hoivaamaan sellaisella intensiteetillä, että tapahtumaa seuraa melkeinpä lumoutuneena.

Tämä potkupuku ei ole hyvä. Vaihdetaan tuo toinen. Se on kauniinpi. Onko sinulla nälkä. Vastahan sinä söit. Kohta on päiväunien aika.

-Saanko ottaa nuken mukaan kuvaan.

Totta kai nuken saa ottaa mukaan.

Riitta on tehnyt vieraille mansikkakakkua. Se on niin hyvää, että melkein pyörryttää.

_mg_8662