Pyöräilijä

Heti ensimmäiseksi Juha halaa meitä molempia.

-Juha on tosi taitava ottamaan ihmisiä vastaan, Pia-äiti kehaisee.

Ahkera halaaminen on opittu koulussa, jossa pidetään halisessioita. Luokalla on kuusi lasta, joista neljällä on Downin Syndrooma.

Pienempänä Juha kävi Porin Tuulentuvan päiväkodissa, joka on ”ihan tavallinen päiväkoti”. Pian mukaan se oli erittäin tärkeä ja hyvä jakso.

Pia kertoo, että Juha on iholla 24/7. Huomiota jatkuvasti tarvitseva erityislapsi on sitonut tämän perheen tiukasti yhteen. Juha on liima perheenjäsenten välillä.

Elämä hänen kanssaan on kuin pitkitettyä vauvaelämää. Juha on kahdeksanvuotias, mutta monelta osin puolitoistavuotiaan tasolla. Tästä seuraa, että lapsista nuorempi on oppinut varhain itsenäiseksi. Pikkuveljestä on käytännössä tullut isoveli.

Mutta ei Juha ole ainoastaan äidin iholla vaan myös Petteri-isän.

-Mietippä vähän, Petteri sanoo vakavasti ja napauttaa ohimoaan, kun Juha ryhtyy kovaääniseksi ja paiskoo Nipsu-leluaan.

Kerran kuukaudessa vanhemmat käyvät vertaistukiryhmän tapaamisissa, joissa voi vapaasti avata sydäntään. Kokoontumiset järjestetään Satakunnan ammattikorkeakoulussa ja sosiaalialan opiskelijat vahtivat tilaisuuden ajan lapsia.

Useimmiten Petteri on porukan ainoa mies.

Siirrymme sisätiloista takapihalle, jossa on tarkoitus ottaa Juhasta muotokuva mustan kankaan edessä. Juha vääntelee tuolilla, vaikeroi, itkee, sylkee ja juoksee pois. Hän haluaa mennä isän kanssa pyöräilemään.

Pia keksii, että laitetaan Muumi-jakso pyörimään Ipadiltä. Hän pitää padia muutaman metrin päässä ja saa poikansa istumaan juuri sen aikaa, että kuvat saadaan otettua.

Sitten Juha pääsee pyöräilemään isän kanssa. Näen miten hän ajaa hurauttaa vauhdikkaasti vesilammikon läpi. Petteri harppoo perässä.

-Odotukset ovat muuttuneet tosi pieniksi. Se, että Juha pesee itse kätensä on ihan huikean hienoa, Pia kertoo.

Rakkaus lasta kohtaan on suuri, mutta äiti myöntää toisinaan miettivänsä, että onko sitä koko loppuelämänsä kiinni tässä.

Kiitos Juha. Kiitos perhe. Kiitos, että avasitte meille kotinne.

Kun istahdamme autoon, katsomme toisiamme. Ei tarvitse sanoa mitään.