Talo Tolfassa

Tie on kuoppainen. Kiemurtelee korkeammalle ja korkeammalle. Molemmilla puolilla kasvaa tiheää puustoa. Hentoja runkoja ja kiemuraisia oksia. Vielä joulukuussakin puissa on lehtiä, joiden välistä valoa siivilöityy niukanlaisesti. Onkohan tämä oikea paikka. Pakkohan tämän on olla. Vai onko sittenkään.

Viimeinen ylämäki on päällystetty sementillä ja sitähän meille kuvailtiin. Mäen juurella on muovista rakennettu ukko pyörän selässä. Muovimiehen olemus huutaa: Maailma hukkuu paskaan. Miettikää. Liikaa muovia.

Kaarramme pihaan, jonka mullasta nousee vihreitä keraamisia omenoita. Talo on asettunut jyrkänteeseen. Siinä on kaikenlaisia ulokkeita, kuisteja ja kapeita kiviportaita. Messinkisiä kaiteita. Pieniä keraamisia maljoja, kannuja ja kippoja siellä täällä. Jokainen esine on uniikki, erilainen.talotolfassa-8702

Kivimuurin reunalla venyttelee kaksi lumivalkoista kissaa. Toisella niistä on sekä vaaleansininen että vihreä silmä.

-David  Bowie,  kuiskaan eikä se tunnu panevan pahakseen vaan kehrää tasaisesti ja painaa poskeaan polveani vasten.

-Tervetuloa. Osasitteko helposti perille. Tie on kyllä tosi huonossa kunnossa, Pirjo huutelee kävellessään vastaan. Hänen jäljessään astelee mies, joka esittäytyy Beboksi.

Pirjo Eronen on suomalaissyntyinen keraamikko. Hänen elämänkumppaninsa Bebo on seppä. Tämä on kahden artesaanin yhteenliittymä ja sen näkee. Piha on täynnä molempien teoksia. Bebon yksi erikoisuus on lyttyyn puristetuista säilyketölkeistä rakennetut pylväät. Ne ovat vaikuttavia. Komeita.

talotolfassa-8659Pirjo on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Hänen suomen kielensä onkin hurmaava yhdistelmä pohjoiskarjalaa ja italian aksenttia. Meistä kumpikaan ei varsinaisesti tunne Pirjoa läheisesti, mutta siitä huolimatta hän on kutsunut meidät kotiinsa ja tarjoutunut toimimaan tulkkina koko vierailumme ajan. Pirjo on myös luonut yhteyksiä ihmisiin, jotka ovat lupautuneet mukaan Erilaiset-projektiin. Jo ylihuomenna lauantaina tapaamme 13-vuotiaan Giulian perheineen.

Mutta nyt on tämä hetki. Keittiön liedessä paukkuu tuli ja pöydälle on katettu illallinen. Chilillä maustettua kasviskeittoa ja uunissa gratinoituja fenkoleja.

Pirjo ja Bebo ovat eläneet yhdessä vuosikymmeniä tässä pienessä viidentuhannen asukkaan kylässä, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Roomasta. Onhan pari toki reissannut yhdessä ja erikseen ympäri maailmaa, mutta tämä erityinen puiden katveeseen verhoutunut talo on kuitenkin ollut koko ajan heidän kotipesänsä. Pariskunnalla on yksi poika-  Pietari joka vilahtelee yhtenään puheissa. Pietari soittaa kitaraa ja opiskelee parhaillaan Suomessa.

Naimisiin Pirjo ja Bebo eivät ole päätyneet.

-Minä en usko instituutioihin. Ja sitähän sanotaan, että avioliitto tappaa parisuhteen, Pirjo naurahtaa. Bebo ei sano mitään, mutta hänen silmänsä nauravat.

Bebo sai aikoinaan ostettua talon suhteellisen edullisesti varakkaalta mieheltä, joka oli miltei unohtanut kyseisen kiinteistön olemassaolon. Talo oli tönöttänyt tyhjillään kymmenisen vuotta. Bebo oli saanut vihjeen ja mennyt nuuskimaan. Hän oli kiertänyt talon sisällä ja nähnyt ränsistyneen rakennuksen mahdollisuudet. Sitten hän oli löytänyt kauniin messinkisen viinipullonavaajan, jota oli pitänyt enteenä, työntänyt sen taskuunsa ja astellut niine hyvineen tiehensä.

Bebo oli tarjonnut puolet siitä mitä oli pyydetty ja myyjä oli suostunut, koska oli pitänyt Beboa sympaattisena.

Pirjo tutustui Beboon vasta sen jälkeen kun tämä oli asettunut taloon. Hän on maailmankansalainen, jolle Italia ei varsinaisesti ollut päämäärä.

Sattumat ohjaavat lopulta paljon ennen muuta sellaisten ihmisten elämää, joilla ei ole selkeää suunnitelmaa.

Yöllä talossa on kylmää ja hiljaista. Kuuluu vain villisikojen ryskettä metsästä. talotolfassa-8630